Kaikista ihanista leivontablogeista sokaistuneena päätin rohkeasti aloittaa minäkin. Täytekakkujen saralla olen aivan vasta-alkaja, mutta jostainhan sitä on aloitettava. Laitan kuvat esiin tässä kohdin ensimmäisistä kokeiluista - onhan noita ollut vuosien varrella, mutta ei niitä ole tullut kuvattua. Hyydykekakut ovat olleet lähinnä sydäntäni ( ja suutani), mutta täytekakkujen, ns. kermakakkujen, saralla olen ihan noviisi.

Näin parin kakun kokemuksella - tai siis sen jälkeen parin kakun kokemuksella kun ensin olin nähnyt nuo ihanat kakut kaikissa leivontablogeissa, voin sanoa, että tämä on myös jonkinmoista "välineurheilua". Ilman tiettyjä perustarvikkeita, niin materiaaleissa kuin välineissäkin, ei tässä paljon juhlita. Meidän kaupungissa ei valitettavasti ole yhtään leivontatarvikkeiden erikoisliikettä ja se asettaa tiettyjä rajoitteita.

Joulun alla pääsin todella pikavisiitille Ullan Unelmaan Tampereelle ja ihan pari tavaraa tarttui mukaani, mutta nyt on suunnitelmissa netin kautta tilata lisää tarvikkeita ja ihana ystäväni on matkaamassa reilun kuukauden päästä New Yorkiin (taas! - kade, kade) ja hän on jo bongannut Manhattanilta "leipojien taivaan", josta on luvannut tuoda täydennystä. Ja mitkä hinnat siellä Ameriikan maalla onkaan - siis lähes ilmaista!!!!

Mutta näitä uusia välineitä odotellessa on jostain siis aloitettava ja laitettava esiin nämä yritelmien kuvat. Harjoitushan sitä tekee mestarin.....

Tämä on vadelma-valkosuklaa hyydykekakku, joka toimitti perheessämme joulutähden virkaa. Hyydykekakun vuoka on Ullan Unelmasta ja ainakin näin ensimmäisellä kerralla oli irroittaminen hieman hankalaa - neljä kättä se tarvitsi.

Meillä oli joulun aikaan italialaisperhe kylässä ja suomitietoutta lisäsimme pullaa ja joulutorttuja leipomalla - siis yhdessä (okei, kaikki miehet eivät osallistuneet). Perheen jo aikuinen poika innostui tuon tomusokerin kanssa, ehkä vähän liikaakin! Joulutortut ovat muuten takuuvarma noiden ulkomaalaisten kanssa, sillä lehtitaikinaa kyllä löytyy lähes joka maasta. Pullan leipomista olen Italiassakin tehnyt paikallisten toiveesta, mutta sitkoahan ei siihen saa. Maku kyllä on oikea, mutta koostumus erikoinen ilman sitkoa.

Tässä on hieman heikkolaatuinen kuva uuden vuoden illan keskeneräisestä kattauksesta. Hopean väri pääosassa.

Ja juhlaa riitti. Tässä juhlittiin vuoden vaihtumisen jälkeen varusmiespalveluksesta kotiutuvaa perheenjäsentä niin sanotulla TJNOLLA-kakulla. Elämän ensimmäiset itse tehdyt marsipaaniruusut ja suklaaganache - josta tuli mielestäni liian jäykkä. Välissä varusmiehen itsensä Kinuskikissan ohjeella tekemä manteli-nugaa täyte.

Ja tässä oli varusmiehelle ylläriksi tehty (Kinuskikissan ohjeella jälleen) vadelma-lime-daimrouhe kakku - siis aivan ihana mielestäni!

Kokeilin ensin pursottamista tuhoamalla yhden kermapurkin. Siis ensin pursotin, sitten kaavin takaisin kermat pursotinpussiin.....ja taas pursotin jne. Pakko harjoitella!! Mutta tähän mustikkamoussekakkuun pursoitus tämän harjoitussession jälkeen onnistui jo paljon paremmin. Siis apua - onko meidän syötävä joka viikonloppu joku kakku?? Tai jos tekisi ainakin sitten niitä pikkukakkuja... Päällä oleva kahdesta eri suklaasta tehty ganache onnistui jo huomattavasti paremmin.