No niin siinä kävi, että kakkuja on todella tehtävä, jotta tätä hommaa oppii paremmin. Löysin paikallisesta marketista vihdoin sitä vaniljakreemijauhetta, jota lisäämällä saa tiiviimmän kermavaahdon. Tai ainakin niin olin blogeista lukenut. Ongelmia tuli matkalla kuitenkin ja tässäpä niistä jotain.

• Flora vispiin kun lisäsin ruokalusikallisen purkkia kohden sitä vaniljakreemijauhetta niin kermavaahdosta tuli samanlaista rakeista kuin kuohukermasta, jonka pursottaminen tuo huonon lopputuloksen, kuin jotenkin kökkäreisen. Vatkasinko kermavaahtoa liikaa....?
• Miten ihmeessä kermavaahtokerroksen saa siveltyä kakun päälle niin, ettei muruja irtoa kakusta siihen kermavaahtoon pyörimään?
• Kuinka leikkaan kakun pohjan kolmeen osaan niin että keskelle ei tule reikää?
• Kuinka oppisin kuvaamaan noita valmiita tuotoksia niin, että pääsisivät edukseen? Päivänvalo on ehdoton mielestäni, sähkövalossa tulee tosi keltaisia kuvia - kamera täyttää kyllä vaatimukset, mutta kuvaaja ei!

Jälleen huomasin, että välineistö on puutteellinen. Pyörivä kakkualusta olisi todella loistava apu...se on joskus hankittava. Kerman levitykseen (ja pinnan kuviointiin) tarvittavia työvälineitä on onneksi tulossa lähipäivinä, ilman niitä ei voi "elää" näissä hommissa.

Jos jotain hyvää, niin täytteet kyllä onnistuvat juuri niin kuin pitää. Tästä vaan sitten ponnistellen eteenpäin.

Tässä kakussa oli neljän munan kakkupohja, jossa oli vähän tummaa kaakaota. Välissä oli kaksi kerrosta: Alimmassa Violan appelsiinituorejuustoa ja Flora Vispiä purkilliset ja ylimmässä kerroksessa Pandan juuri hyllystä löytynyttä uutuus suklaata levy - tumma persikkapassion suklaa - sekä Flora Vispiä ja Sunnuntai naturel tuorejuustoa purkilliset. Seoksista tuli niin jämäkät, ettei liivatetta tarvitse. Koristeen marsipaaniruusu on elämäni toinen kokeilu ja jossain vaiheessa jo vähän tärveltynytkin, mutta siihen vaan kakun päälle laitoin. Pursotukset tehty Städterin 15 mm lehtityllalla.