Italiantyttömme Maria leipoi oikein urakalla meillä lauantaina. Oli nimittäin niin, että lähdimme hänen vanhempiaan hakemaan lauantai-iltana kahden tunnin ajomatkan päästä lentokentältä vierailulle ja kun palasimme, kello oli jo melkein 10 illalla. Vanhemmat olivat siihen mennessä matkustaneet noin 24 tuntia ja siihen aikaan ei ruokaa oikein saa sisään, mutta suolaisia ja vähän suomalaisen oloisia juttuja sitten tehtiin. Itsellä oli kädet kipeät, joten olin henkisenä tukena ja neuvonantajana. Tuloksena oli lihariisi- ja lohiriisipasteijoita sekä kinkkupiirakkaa suolaisena ja korvapuusteja tietenkin makeana. Nuo korvapuustit kyllä ovat niin varma nakki kun olla voi italialaisille. Kerran on tosin pöydässämme käynyt niinkin, että saksalaisen tytön opettajaisä "sylkäisi" korvapuustipalan nopeasti suustaan kun ei yhtään tykännyt kanelista. Mutta nyt ei sitten näin käynyt vaan Marian isä nappasi heti toisenkin puustin! Ja söi sitten vielä lisääkin seuraavana aamuna aamiaisella.

Kuva ei kyllä päätä huimaa kun siinä tuliaistöhötyksessä sain ihan tuon yhden otoksen otettua. Mutta syy miksi sen tähän laitoin on tuo keskellä oleva kinkkupiirakka. Se on edelleen paras kinkkupiirakka mitä olen ikinä syönyt ja ohje on noin 20 vuoden takaa kummitädiltäni. Muistan kun sitä ensimmäisen kerran söin lauantai-iltana saunan jälkeen ja taju meinasi lähteä! Me kun emme pidä siitä, että jotain ananasta tms hedelmää tungetaan ruokiin ja sen vuoksi yksinkertaisuus on valttia näissä kinkkupiirakoissa (kuten esim. pizzoissakin). Laitan tässä ohjeen ja suosittelen kokeilemaan!

JUUSTOPIIRAS:

POHJA:

2 dl vehnäjauhoja

75 g voita tms.

½dl sinileima emmental juustoraastetta

TÄYTE:

2 dl kuohukermaa

2 munaa

3 dl juustoraastetta, sin. emmental

100 g palvikinkkua ( jonka asemasta voi laittaa 1 tl tilliä + 100 g katkarapuja)

Pohjan ainekset nypitään sekaisin ja painellaan piirakka- tai irtopohjavuoan pohjalle. Samoin täytteen ainekset sekaisin, palvikinkku tietysti paloiteltuna ja mössö kaadetaan pohjan päälle. Paistetaan 225 asteessa noin 30 min. Jos juuston vaihtaa johonkin toiseen niin maku vaihtuu ihan toiseksi. Tämä kaipaa mielestäni vähintään tuon sinisen emmentalin, mutta muitakin "värejä" voi kokeilla.