Nyt on laitettava vähän edes jarruja päälle noiden leipomisien suhteen (ainakin kakkujen), vaikka niin ihana olisi kokeillakin kaikkia uusia reseptejä ja koristeluja. Eiköhän tässä kuitenkin aina uutta aihetta kakuntekoon tule...

Nyt seuraa sellainen kiitososio (aivan kun Oscarpystejä jaettaessa): Ensin haluan kiittää Riksua ja äitiään tuosta ihanasta pikkukakkukuvusta, kuvakin ohessa tuolla alempana. Ja toiseksi haluan kiittää paikallisen markettimme avuliasta myyjää kun kävin kyselemässä mahdollisimman sileää isoa kakun aluslautasta ja vähäkuvioisia lasilautasia. Harvoin marketissa ketään myyjää on saatavilla, saatika joka olisi valmis auttamaan muutamien eurojen ostosten kanssa.  Saman marketin mauste-, nonparelli-, hillo- ja vaikka mikä osasto on ehdottomasti kaupungin kattavin valikoimiltaan. Joskin meidän kaupungista ei voi vieläkään kuvitella löytävänsä kuin murto-osan siitä, mitä oikeasti tarvitsee, jos meinaa yhtään tässä kehittyä. Sitä sorminäppäryyttähän ei sitten kyllä löydy marketista, vaan se täytyy harjoittelemalla hankkia.

Oli kyllä kiva nostaa tuo jalallinen tarjotin +lasikupu pöytään. Tosin vähän vääristyneiltä näyttävät muffinssit lasin läpi tässä kuvassa.

 

Väriyhdistelmiä ei näistä puuttunut. Muffinssit sisältävät yllärin, eli sisälle on ennen paistamista laitettu pala Daim-suklaa levystä (siis ei siitä patukasta) ja se on "sydämenä". Taikinaan on rouhittu 1/2 levyä tätä samaista suklaata. Tuossa päällä on kermavaahdosta, puolesta paketista tuorejuustoa ja pikakahvijauheesta tehty mokan makuinen pursotus. Voisin kuvitella, että maut sopivat yhteen - maistanut en ole.

Vähän innoistuin näitä kuvia laittamaan kun tuotokset olivat niin hauskan värisiä.

Tässä vielä seuraavan päivän satsi.

 Pursotusta vielä harjoiteltava, se tehdään ruusutyllalla, mutta minun tyllani on tähän muffinssikokoon aivan liian suuri. Kermakin hieman ylivatkaantui... Kuitenkin ihania nuo minulle uudet melkein pahviset vuuat - muffinssi pysyy loistavasti muodossaan!