Kaivoin arkistoista todella vanhan hyydykakkureseptin ja samalla sain pakastimesta tuhottua pari purkkia omenasosetta pois. Tätä kakkua on meillä syöty  monta kertaa vuosia sitten, mutta ei sen jälkeen ja resepti on jäänyt unholaan. Ihan perinteinen kermavaahto-tuorejuusto-sokeritäyte tässä on ja keksimurupohja.

Ensimmäisen kerran törmäsin sellaiseen ongelmaan, että nuo omenasiivukoristeet eivät tarttuneetkaan hyydykeosaan kiinni vaan pullahtivat tuohon kiilteen pinnalle. Vaikka ne on tummumisen ehkäisemiseksi sivelty sitruunamehulla, niin tummuvathan ne nyt silti. Ei niin kiva juttu. Allaolevassa kuvassa todella näkyy miten siivut ovat ihan "ulkona" tuosta kiilteestä (tämä tapahtui jääkaapin perukoilla ihan minulta salaa).

Omenoihin pursotin siemenet ja kannat tummasta suklaasta sekä tein pari lehteä. Päälykiille onkin tehty päärynämehusta kun omenamehu oli kaapista loppu. Vähän vaisu oli omenasoseideni maku - mummin mahtavan makuinen omenasose olisi tuonut ihanan maun, mutta sitä ei ollut. Terveiset vaan sinne mummin suuntaan!!!