Pikaisesti lauantai-iltana tuli leivottua näitä kerran vuodessa tehtäviä torttuja, vaikka kaapista ei vadelmamarmeladia löytynytkään. Vadelmahillolla sen paiston jälkeen korvasin ja heti alkoikin leviämään, mutta se ei makuun vaikuttanut. Nyt sunnuntaina nämä olivat eilistäkin paremman makuisia.

Tässä vielä kuva takapihan varastostamme. Emme muista, milloin meidän pihassa on näin paljon lunta ollut. Jännä nähdä miten pensaat tästä lumimäärästä selviävät.

Viikonlopun tärkein kokeilu oli tämä polttariseurueelle tarjoiltu kakku, jossa pääsin kokeilemaan taas uusia juttuja: sokerikreemiä ja marsipaanilla päällystämistä.

Tästä Bettystä tuli vähän punakka, sillä marsipaanin värjäämiseksi ihon värisellä olisi mennyt näköjään koko purkillinen. Vaikka kuinka väriä lisäsin niin ei auttanut, joten päätin sekoittaa mukaan vähän pinkkiä ja oranssia. No, Betty on ottanut liikaa aurinkoa...

Päätin etukäteen, että helpotan vaikeuskerrointa kohdallani vähäsen ja en ajattelekaan ensikertalaisena koko kakkua marsipaanilla päällystää vallankin kun muodot olivat tässä vähän haastavat! Olin nähnyt jossain tämän tyylisen pursotukset ja se toimi mielestäni hienosti. Kokosin kakkua tällaisella muovisella leikkuulaudalla ja luulin siirtäväni sen valmiina lautaselle, mutta ei puhettakaan - niin painava ja kookas kakku oli.

Kyllä tuohon "ihoon" (marsipaaniin) tulee tosi helposti kynnestä tms. jälkiä, mutta en nyt ottanut stressiä moisista, sillä kuten sanoin, ensimmäinen kerta kyseessä. Sisus kakussa mukaili kinuski-puolukkatäyte teemaa, joka polttariporukan sankarilla morsiamineen tulee ilmeisesti olemaan hääkakussakin. Vaihdoin puolukan tilalle karpalot ja samalla lisäsin mousseen kuivattuja karpalon palasia ja Pandan Smoothite choko suklaata, jonka sisällä on myös karpaloa. Kinuskia oli siis mousseen sekoitettuna - nam!

Tässä polttarisankari lumitöissä kakkua jo nauttineena.

Tänäaamuna ennen sängystä nousemista selailin tällä viikolla tullutta Pirkka-lehteä ja sieltä bongasin nämä amerikkalaiset aamiaispannukakut, joita oli pakko kokeilla kun vieraitakin oli talossa. Tajuttoman hyviä - suosittelen todellakin kokeilemaan!

n.25 PIENTÄ PANNUKAKKUA: 

3 MUNAA

2 DL MAITOA

1 TLK KEVYTKERMAVIILIÄ

½ DL ÖLJYÄ

3 RKL SITRUUNAN MEHUA

1 TL SITRUUNAN KUORIRAASTETTA

5 DL JAUHOJA

3 RKL SOKERIA

1 TL LEIVINJAUHETTA

1 TL SOODAA

3/4 TL SUOLAA

2 DL PAKASTEMUSTIKOITA

HUOM! Paista pannukakkuja noin 3 minuuttia puoleltaan, etteivät jää raaoiksi. Pinta on tuoreeltaan ihanan rapsakka ja vaahterasiirappi tms. kruunaa tämän ihanuuden. Kuvassa oleva kiiltävä juttu tuossa päällä on vaniljasiirappia, muuta ei kaapista löytynyt, hyvin toimi sekin.

En antanut periksi, vaikka edellinen kermaruusu pursotuskokeilu tuottikin vain yhden vaivaisen pionin, vaan jatkoin sinnikkäästi harjoittelua. Nyt alkaa ruusut näyttämään jo ruusuilta - jipii!

Aivan jo pursottelun aloittamisen huumassa unohdin, että ruusuihin tuleva kerma piti värjätä harmaaksi tukemaan tätä koko kakun väritystä. Siksi lehdetkin ovat poikkeuksellisesti pinkit kun pinkki ja harmaa käyvät niin hyvin yhteen. En sitten kuitenkaan viitsinyt uutta kermaa aloittaa vispaamaan. Tässä vielä lähikuva ruusuista.

Syy tähän ruskea-harmaa ajatukseen oli se, että tämä on suklaa-lakritsikakku. Halusin tässä kakussa kokeilla myös edellisessä postauksessa kuvaamaani Pandan lakritsinmakuista mönjää, josta sai kätevästi sisuksen tähän kakkuun. Suklaaosio on sama, mitä on aiemminkin ollut mm. ainakin tässä ja tässä kakussa.

Lakritsiosioon laitoin kermavaahtoa, tuorejuustoa sekä tätä Lacksuu lakritsimönjää pussillisen. Ihan pikkasen pilkoin sekaan saksilla pieniä lakritsinpaloja. Käytin suklaana Pandan maitosuklaata ohjeen tummasta suklaasta poiketen ja suklaan maku olisi ehkä voinut olla hivenen vahvempikin. Silloin kun teen tämän kakun pelkästään suklaasta, tumma suklaa on hivenen jopa liian "kitkerää" tähän. Lakritsinmaku lopputuloksessa maistui suussani ehkä lakritsijäätelölle -  ihan oiva kakku ja kokeilemisen arvoinen uudestaankin.

Poikani tulee olemaan bestmanina lähiaikoina pohjoisessa yksissä häissä ja hääparin piti tulla meille harjoittelemaan häätanssia sekä kahville, mutta suunnitelmat muuttuivat tanssin osalta. Iskin heti tähän saumaan ajatuksella, että kun tulee syöjiä niin voin kakun tehdä, pursotusta harjoitella sekä uutta täyteversiota pieneen kakkuun kokeilla.

Pursoitus onnistui ihan ok paitsi että tuo väri olisi voinut vähän vaaleampi olla tuossa reunassa. Osaako joku sanoa, että sotketaanko tuon pinkin sekaan valkoista väriä ennen pursotuspussiin laittamista, jotta saadaan vaaleampi versio vai laitetaanko sitä väriä pursotuspussiin vaan vähemmän? Käytän Wiltonin värejä ja niissä ei ymmärtääkseni kovin vaaleaa valmiina löydy. Sokerimassaan ja marsipaaniinhan on helppo laittaa vaan vähemmän väriä.

Kukaan ei kyllä usko, mutta yritin pursottaa kermaruusua ilman että olin ottanut selvää miten se toimii. Tai siis joki aavistus oli, mutta ei riittävä kuitenkaan. Nyttemmin olen valistunut asiasta ja todennut, että ilman kukkanaulaa se ei todellakaan onnistu ja nyt minulla sellainen jo on. Tämä on siis jokin versio jostain kukasta ja kermaruusuja tulee tulevaisuudessa. Minulla on myös käsi reistannut ja vaikeuttanut kaikkien liikeratojen tekemistä, joten sekin saattoi vaikuttaa asiaan, mutta eiköhän sekin tässä korjaannu - kättä täytyy vaan treenata.

Kuvan otin näistä Pandan uutuuksista sen vuoksi, että kakun sisälle tein suklaamoussen tuosta suklaanmakuisesta mönjästä eli Sucklaasta. Oli muuten helppo vaan pursottaa massa pussista ja sotkea moussen joukkoon. Lopputulos oli ihanan samettinen ja sopivan suklainen. Erona sulatettuun suklaaseen oli, että ehkä vähän vähemmän suklaa lopputuloksessa maistui. Olemassa on siis myös lakritsainen versio jota kokeilen varmasti lähiaikoina lakritsitäytteen tekemiseen.

Joulun jälkeen alkoi muistamisia tulla erikokoisten pakettien muodossa, pääasiassa Italiasta. Yksi paketti ehti tulla ennen jouluakin. Belgiasta tuli niin ihania belgialaisia vohveleita ja käsin tehtyjä suklaakonvehteja (mikä ihme siinä on kun ne on niin erilaisia ja ihania!). Olisi todellakin pitänyt ottaa kuvia näistä pakettien sisällöistä, mutta kyllähän se siinä hässäkässä sitten jäi.

Tässä kuitenkin kuva murto-osasta viimeisen paketin sisältöä, joka siis oli todellakin suuri laatikko, siinä mikroaaltouunin kokoluokkaa. En edes kehtaa sanoa, mitä lähettäminen oli maksanut!

Nämä Torronet näissä pitkulaisissa paketeissa ovat sellaisia italialaisia makeita juttuja. En oikein keksi mikä meidän tuote vastaisi näitä, sillä jotenkin en voi leivonnaisista puhua. Kovasti on erilaista pähkinää tai mantelia ja jokin makea massa, minkä seassa mantelit ovat. Tuossa on myös suklainen versio, jota en olekaan ennen maistanut. Tässä siis murto-osa paketin sisällöstä ja en lähde edes muistelemaan mitä muuta siinä oli.

Kyllä näette oikein, tässä on muutama sitruunoista, jotka MYÖS olivat paketissa. Oli lähettäjien kanssa kerran puhetta, että LIMONCELLOA, eli italialaista sitruunalikööriä ei voi meillä myytävistä sitruunoista valmistaa, koska niiden pinta on käsitelty ties millä myrkyillä. No sitten me saimme useamman kilon tuoreita sitruunoita italianperheen isoäidin puutarhasta, että näin. Voi sitä tuoksua kun paketti avattiin ja kotona olevat muutamat kaupan sitruunat näyttivät suorastaan naurettavilta näiden rinnalla. On muuten myös leipojan unelma, sillä ei tarvitse miettiä, mitä kuoren päällä on kun sitä kakkuun raastaa. Likööri tuli tehtyä, mikä ei sekään ihan ongelmatonta ollut, sillä alkuperäisessä ohjeessa käytetään 90% alkoholia, mutta meillä vahvinta oli 60% ja se maksoi aivan tajuttomasti. Mutta pakko oli tehdä, kun nämä sitruunat oli siihen ajateltu. Onneksi niitä jäi vielä leivontaan ja nuukasti jaettuna mummi sai yhden sekä naapuri, joka tarvitsi myös kakkuunsa sitruunaa.

Kirpakat pakkaskelit ovat aloittaneet tämän uuden vuoden ja luonnossa liikkuja on saanut nauttia taas upeista maisemista. Pari yötä on kuukin mollottanut tosi kirkkaasti. Kameralla olisi taas ollut metsälenkeillä työtä, mutta kun pakkasta on sen verran, että meinaa akku tyhjetä parin kuvan jälkeen vaikka täynnä onkin. Nyt on vain omille muistipaikoille kuvat päähän "tallennettava".

Tämä rommitorttu juhlisti vuoden vaihtumista, joka sujui Party Aliasta pelaten. Kyseistä rommitorttua olin syönyt elämässäni kaksi kertaa aika tarkalleen tuossa 80-luvun puolivälissä silloisen työkaverini tekemänä. Muistan, kuinka maku oli tajunnanräjäyttävä ja ruinasin ohjeen itselleni. Ensimmäisen kerran sitä nyt muistaakseni itse tein (hiukkasen aikaa vierähtänyt) ja maku oli aivan niin kuin sen muistinkin. Torttuun tulee melkein desi tummaa rommia tuohon täytteeseen ja siitä EI keitetä alkoholia pois, joten ei ihan lasten makea herkku tämä ole. Pohja on keksimurupohja, jota on hieman kanelilla maustettu.

Mukavaa alkanutta vuotta!

...oli tarjolla eilen. Siis aivan mielettömän kaunista ja vielä bonuksena saimme nauttia auringonpaisteestakin. Onneksi on nuo koirat, jotka vievät meidät väkisinkin metsään ja nauttimaan luonnosta!

Näiden talvimaisemien kera haluan toivottaa jokaiselle mukavaa loppuvuotta sekä onnea ja ihania leipomushetkiä vuodelle 2010!

Jouluaaton aattona tein 3 glögihyydykekakkua piparikakakku murupohjalla jonkin kauppaketjun ohjeen mukaan. Tässäpä kahdesta kuva:

Tämä kakku jäi omaan kotiimme ja meni pari päivää ennen kuin siihen edes koskettiin. Kokemuksesta tiedän, että meillä ei kannata joululeivonnaisiin paljoa panostaa, sillä ei niitä kukaan jaksa syödä. Onneksi koristeen laitoin piparkakun muodossa niin se ei ole mitenkään kärsinyt tai sulanut tuossa päällä.

Tämä kuva on vähän ylivalottunut ja ei meinannut taas sähkövalossa onnistua millään. Näitä pyöreän mallisia kakkuja lähti kaksi muistamiseksi maailmalle. Ensimmäinen tekemäni joulutähti tuossa päällä ja onnistui hyvin surkeasta kuvasta huolimatta.

Poikani teki läksiäisviemisiksi työpaikalleen pari unelmatorttua, josta riittää usealle. Tämän pojan tuotoksia on aikaisemminkin ollut tässä blogissa, molemmilla kerroilla suklaahyydykekakun muodossa. Minua tarvitaan koristeluapuun ja usein vielä niin, että myöhään edellisiltana (kun kakku lähtee aamulla klo 7 eteenpäin) sanotaan, että voisitkos auttaa... No siinä tilanteessa ei juuri ideoita irtoa (iltauninen kun olen) ja harvemmin mitään teemaan sopivaa koristettakaan valmiina. Samoin kävi tässä ja siksi laitoin sulatettua Pandan valkoista ja tummaa suklaata raitoina vaan unelmatorttujen päälle ja muutama pieni kukka löytyi varastosta.

Tämä unelmatorttu on kyllä hyvää, mutta sisällä oleva voitäyte tekee siitä aika tuhdin. Laitan tähän nyt ohjeenkin, jolla meillä tätä on leivottu jo lähes parikymmentä vuotta.

Unelmatorttu

3 munaa

1 dl sokeria

3/4 dl perunajauhoja

2 rkl tummaa kaakaota

1 tl leivinjauhetta

täyte:

100 g voita

1½ dl tomusokeria

1 keltuainen

2 tl vanilliinisokeria

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi, sekaan jauhot, kaakao ja leivinjauhe. Paistetaan n.225 asteessa noin 5 minuuttia.

Vatkaa täytteen rasva kuokeaksi ja lisää muut aineet edelleen vatkaten. Lisää jäähtyneen torttupohjan päälle ja rullaa. Huom! Jäähdytä pohja kunnolla, muuten voitäyte sulaa.

Tässä kakussa olen kokeillut juttuja, jotka totesin toimivan. Kun päivänvalo oli ulkona terassilla parhaimmillaan niin tässä tuleekin sitten monta kuvaa kakusta. Suklaakoristeet on tehty Pandan tummasta suklaasta ja pääsin käyttämään myös tuota ihan juuri tilaamaani lumihiutalemuottiakin.

Ja vielä toinen "lähikuva"!

Sitten isommalta alalta kuva - voi tuota ihanaa valoa!

Päältäpäin kakusta ei vielä nähnyt, että siellä on yllätys sisällä, mutta sitten tästä surkeasta sisäkuvasta se paljastuu...

Eli sisällä kakussa oli valkoinen sisuskerros, jossa oli kermaa vaahdotettuna, rahkaa, tuorejuustoa ja piparkakkumaustetta, joka antoi ihanan maun. Päällisen suklaakerros on Pandan tummaa suklaata sisältäen myös tilkan konjakkia (mikrossa alkoholi pois keitettynä) ja kahvia makua antamaan. Kiva yhdistelmä koko juttu ja vielä kehitän tätä versiota eteenpäin.

Meillä oli siis joulujuhlat kotona ja pöydässä iso porukka koolla. Italiantyttömme lähtee huomenna joulun viettoon kotimaahansa palatakseen tammikuun alussa takaisin. Söimme paljon kylmiä juttuja ja erityisesti kalaa sekä vähän sitten vielä lämpöisiäkin ruokia. Mitään perinteisiä jouluruokia ei pöydässä ollut - nämä suomalaiset laatikot kun ovat vähän vaikeita maultaan ulkolaisille....

Joulun odotus jatkuu....

Ihan samalla koristeidealla mentiin kuin taannoisessa pojankin kastekakussa. Toiveena vielä oli, että ei liikaa hörhöä. No sitä ei juurikaan tullut ja ainoankin hörhelön kohdalla tuossa reunapursotuksessa oli katastrofin ainekset kasassa. Pursotus alkoi uhkaavasti jostain syystä valua yhdestä kohdasta ja sitä piti jo lastalla korjailla ja jäljethän siitä jäi.

Vauvan toinen nimi tulee olemaan Helmi ja siksipä vähän korostetun paljon noita helmiä tungettu tuohon koristeeseen.

Kakun sisällä on banaanimousse ja suklaamoussekerrokset - tällä idealla on tullut jo monta kakkua tehtyä. Marjaisat kakut ovat tosi ihania, mutta välillä vaihtelu varmaan virkistää.

Onnea pikku prinsessalle ja koko perheelle!