Halusin kokeilla lapsuusmuistooni ja isoäitiini liittyviä bebejä, jotka muistan niin ihanina. Mummi halusi erityisiin hetkiin bebejä, joita sitten kipaisin hakemassa.  Muistoissa on suussa sulava pohja ja rapsakka ääni kun ensimmäisen haukkaisun ottaa. Noh, aika kauaksi tuosta muistosta jäätiin, mutta tulipahan kokeiltua.

Ensinnäkin pohjaan käytin aivan liian isorakeista sokeria - pohjasta tuli kova ja karamellimainen, ei niin suussa sulava vaan ihan pureskeltava. Sitten täytteenä oleva kreemi oli tosi hankala levittää sisälle ja aina siihen jäi "nyppyjä", jotka näkyvät tuossa sokerikuorrutteen alla.

Saatan joskus vielä kokeilla näitä, mutta sitten hommaan oikeita kauniita metallisia leivosvuokia ja laitan täytteen kreemiin varmaankin sitruunaa makua antamaan. Nyt se maistuu liian miedolta. Näitä on vielä pellillinen pakkasessa, kestävät kuulemma pakastuksen hyvin, joten ihan äkkiä ei uutta kokeilua keittössämme nähdä.