Juhlavuotemme kunniaksi tehtyä matkaa on nyt sulateltu sen verran (vajaa kuukausi), että sen antia voi laittaa tännekin. Kuvia tuli tietysti otettua aikalailla. Reissu alkoi Islannista, josta en nyt kuvia laita. Luonto teki meihin lähtemättömän vaikutuksen ja autoilimme siellä pari päivää. Shokki oli melkoinen mennä "tyhjästä" Islannista suoraan Time Squarelle, apuva!

Ensimmäiseksi keskitytään näihin "pakko maistaa" leivonnaisiin, muita ruokakuvia samalla teemalla en tänne sen kummemmin laita. Tässäpä Magnolia Bakeryn kuppikakut, jotka olivat ihan mukavan kokoisia. Vaikka reissussa ei kaloreita lasketakaan, niin jotenkin täytyy tullessa omiin vaatteisiinsa vielä mahtua ja sen vuoksi jaomme aina maisteltavat mikäli mahdollista. Pahoittelut kirkkaista kuvista, mutta se aurinko vaan paahtoi kirkkaalta taivaalta päivästä toiseen..

Ylempi oli Red Velvet eli varsinainen taikinaosuus on todella punaiseksi värjätty, päällä ilmeisesti jokin "peruskreemi". Red Velvet -versioita oli muutenkin tosi paljon tarjolla, myös kakkuina.

Alempi oli Beanut Butter, jossa kreemissä hennosti maistui tuo maapähkinävoi, nyt en enää muista minkälainen pohja oli. Molemmat versiot olivat kuitenkin ihanan kosteita sisältä ja todella painavia!

Juustokakkusektorilla tein niin, että googlasin paikan päällä hakusanalla New Yorkin paras juustokakku ja se johdatteli meidät maanpääliseen paratiisiin. Tässä Eileenin pikkupuodissa oli pieni tiski täynnä erimakuisia ihanuuksia, muutama kahvilan pöytä asiakkaille sekä jono ulos asti. Nämä ihanuudet eivät ole suuria, sellaisia meidän melko pienien muffinssivuokien kokoisia ja melko mataliakin - hintaa 2.5 dollaria kappale.

Ylinnä on reissussa vähän rähjääntynyt perusversio, sitten vadelmahillolla päällystetty ja alinna mokkaversio, joka olisi voinut jäädä ostamattakin. Jätin onneksi tuon perusversion puolikkaan viimeiseksi ja kun sitä oli maistanut melkein aloin itkemään ja sanoin armaalleni, että nyt voin kuolla! En ole KOSKAAN laittanut mitään noin ihanaa leivonnaista suuhuni! Tähän asti parhain versio  juustokakusta on nautittu Berliinissä muutama vuosi sitten, mutta piti mennä New Yorkiin asti saamaan pohjat tälle. Analyysi (mikäli sitä pystyin yhtään tekemään) oli, että keksimurupohja, mutta mikä ihmeen juusto ja miten se olikin saatu niin kuohkeaksi - suli suussa. Voi ja niin monta makua jäi vielä maistamatta....

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä jonkin lähikuppilan "perusversio" juustokakusta. Ei huono tämäkään (joskaan ei itkettävän hyväkään) ja palalla olikin sitten kokoa sekä paksuutta - hintaa 10 dollaria. Pohja oli vähän jonnin joutava, liekö joku valmiskakkupohja, eikä kuohkeuskaan ollut kummoinen. Kiva juttu oli sitruunaruohosta tehty siirappi tuossa päällä, sopi tosi hyvin raskaan  juuston kanssa.

Seuraavaksi pläjäys näitä varsinaisia reissukuvia.

 

Empire State Building

Time Squaren valot

Ground Zero

Pääsin käymään myös "leipurin taivaassa", josta ystäväni oli tuonut jo muutama vuosi sitten minulle tavaraa. Liike on ymmärtääkseni niistä päivistä siistiytynyt kovasti. Apua olisi saanut paremmin espanjalla kuin englannilla, mutta jos tiesi mitä halusi ja ei apua tarvinnut niin ongelmaa ei ollut. Armaani hyperventiloi jo ovella ja oli varma että mopo rouvalla lähtee käsistä, mutta toisin kävi - selvisin reilulla 30 dollarin panoksella. Joku ihme jarru meni päälle vaikka rahaa olisi ollut ja matkalaukuissa runsaasti tilaakin niin kummoisia eivät ostokseni olleet. Wiltonin 4 geeliväriä (jotka ovat tajuttoman halpoja), jokunen koristelumuotti ja pienen pieniä sydän nonparelleja. Armaani tunsi itsensä aivan kotoiseksi kaupassa, vaikka se oli lattiasta kattoon täynnä kaikkea, mitä ikinä voi leipomisessa tai koristeluissa tarvita (heillä on nettikauppakin) sillä KAIKKI ASIAKKAAT OLIVAT MINUA LUKUUNOTTAMATTA MIEHIÄ! En itse siihen ensin edes kiinnittänyt huomiota. Ja jokainen mies kyllä tiesi mitä sieltä haki, josta päättelin että ammattilaisia lienee.

 New York Cake & Baking Supplies

Viikko New Yorkissa oli meille aivan riittävästi ja sitten läksimme toiseksi viikoksi autoilemaan. Liikenne sujui kuskin mielestä tosi hyvin, nopeudet eivät päätä huimanneet ja kaikki ottivat toiset huomioon todella hyvin. Kaistoja oli tiellä parhaimmillaan 12 vierekkäin. Ensimmäinen etappi oli Atlantic City, joka on kasinokaupunki ajalta ennen Las Vegasia. Tämä kuva on otettu hotellihuoneemme ikkunasta 19 kerroksesta illalla. Tämän hotellikompleksin lisäksi näky meri ja silmänkantamattomiin hiekkarantaa. Lämpöäkin oli vielä jotan 28 astetta, vaikka oli syys-lokakuun vaihde.

Atlantic City

Ripley`s Believe or not!

Seuraavaksi ajelimme Washingtoniin, joka olikin todella rauhallisen oloinen hallintokaupunki New Yorkin jälkeen. Pilvenpiirtäjiä ei ollut ja kaikki kojukaupustelu ja tyrkyttely kaduilta puuttui. Mualaisen sielu lepäsi. Tässä Obamoitten takapihalta ja koska olen onnistunut kuvaamaan Pisan tornin suoraksi niin tulkoon nyt Valkoinen Talo vinoksi. Lukemat huitelivat lämpömittarissa 32-34 asteen välillä, lokakuuta siis.

White House

Capitol kukkulaa

FBI:n "päämaja"

Washingtonista ajelimme Philadelphiaan -  aurinko helli matkaajaa edelleen.

Jos huonosti menee niin tämäkin vaihtoehto sujuu jenkeissä vaivattomasti (auton ikkunasta räpsäisty). Eli avioerokeskus, hintaa avioerolle 399 dollaria!

Tämä vaihtoehto oli mielestämme kuitenkin parempi!

Philadelpiasta ajelimme  takaisin New Yorkiin, josta lensimme kotiin sulattelemaan näkemäämme.